Antisankarin ensiesiintyminen
{Klikkaa kuvia rohkeasti}
Hei arvoisa yleisö, nimeni on Melissa, enkä osaa tehdä temppuja. En napsuttaa sormiani, viheltää tai puhua salakieliä, en laskea prosenttilaskuja - saati sitten rummuttaa peruskomppia. Näistä puutteista huolimatta rauhaisa eloni yhteiskunnan peränurkassa on sujunut mainiosti, eikä toistaiseksi kukaan ole osoittanut tällaisten elämän perustarpeiden olemattomuuden vaikuttavan millään lailla yhtikäs mihinkään.
Paitsi ehkä matikannumerooni.

Bimboblondin tunnustukset
Elämäntehtävänäni on herättää ristiriitaisia tunteita. Tyyligenrellisten standardien vastaisesti ulkonäköni tarkoituksena on sotia jokaista mielestäni kumpuavaa ideaa, ajatusta ja aatetta vastaan - Kiinnostukseni fyysisellä olemuksella itsestäni kertomiseen kadulla vastaan laukkaaville peruseinareille on pyöreä nolla. Yritän sosiaalisella hiljaisuudellani kiskoa sinut luokseni kysymään, mistä korvissani roikkuvat jättimäiset porkkanat ovat peräisin - tai miksen kaikkien muiden tavoin osaa keskustella hiustenvärjäyskokemuksistani.

Työvaatteissa hukun turvallisesti peruskauniiden vaaleiden tyttöjen massaan, ja päivän päätteeksi saatan valua raitiovaunuun 8 topissa ja lökäpöksyissä. “Sä näytät ihan Sofi Oksaselta!” on sen sijaan baarissa useinkin kuultu, muttei suinkaan toimiva iskurepliikki muutaman liikaa juoneilta kaksilahkeisilta - ja joinain päivinä saatat jopa kutsua allekirjoittanutta pissikseksi ja ekohipiksi saman kellonlyömän sisällä.

Silloin olen onnistunut, sillä hitot minä nuorisogenreistä.

Tosiasiassa korkeiden korkojen ja siveellisyyden rajoja hipovan hameenhelman uumenissa piilee boheemi haaveilija, taivaanrannanmaalari sekä sekasotkuinen ammattisählääjä: käännettyäsi katseesi nyin vaivalloisesti mekonhelmaa alemmas ja kompastelen kengissäni läheiseen katuojaan. Olen porukan jäykkävartinen barbie, ja irti päästettäessä kellahdan kumoon - jollei töppösinä toimi tarpeeksi massiiviset avokkaat.
Jäykkävartisuus on tosin vain puhtaasti kuvainnollista, sillä tosiasiassa tanssahtelen läpi elämän jamaikalaista klubitanssia ja itämaista lantionvatkaamishubaa. Loput harrastuksistani eivät toivottavasti jää kellekään epäselviksi portfolion selaamisen jälkeen.

Pähkinässä
Päivisin yritän valmistua ravintolakokiksi vuoteen 2012 mennessä ja öisin muuntaudun Helsingin katujen armottomaksi filosofisankariksi, jonka kynä ja suu sauhuavat samaan tahtiin lasista vähenevän jäälatten kanssa. Synnyin armon vuonna 1991 heinäkuun kahdestoista Kehä Kolmosen tälle puolen, enkä sen jälkeen ole katsonut tarpeelliseksi siirtyä yhtään kauemmas pääkaupunkikeskeisestä elämästäni. Minut löytää Etu-Töölön punatiilisen kerrostalon ikkunalaudalta. Siellä istun itsekseni heittelemässä epäonnistuneita luonnoksia liikennevaloissa seisovien ihmisten päähän.

Olen maailmalle aina liian kummallinen, tunnollinen, hiljainen, naisellinen, mustasukkainen ulkopuolinen ja samaan aikaan mitäänsanomaton, vastuuntunnoton puhemaraton, sukupuoleton biseksuaali ja välinpitämättömän sosiaalitaitamaton erakkobimbo. Lapsuuteni vietin itsekseni nurkassa lukemassa kirjoja, joita on tähän päivään mennessä tullut hamstrattua varmasti nelinumeroinen luku. Suosikeikseni ovat pongahtaneet Steven Hallin Haiteksi, Umberto Econ Ruusun nimi, Aravind Adigan Valkoinen Tiikeri, Henri Charriéren Vanki nimeltä Papillon sekä klassisesti J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta. Niin, ja myös Anthony Burgessin Kellopeli Appelsiini sekä Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Muuta kummaa

Arkeen kuuluu myös kaiken-ei-niin-karvaisia otuksia, jotka kerta toisensa jälkeen ihastuttavat tai vihastuttavat vierailijoita. Ensimmäisenä silmään osuu varmasti Mimosa, tuttavien kesken Mimo, Lötkö, Lötköpötkö, Läski, Patukka tai Mato. Mimosa on Ruotsissa marraskuun alussa 2010 maailmaan luikerrellut P.Regius eli kuningaspyton, joka on omistajansa onneksi siunattu loistavalla ruokahalulla. Ja kun kaikki kuitenkin tätä pohtivat: kuningaspyton on Etelä- ja Väli-Amerikasta kotoisin oleva kuristajakäärme, joka kasvaa n. 1-1,5m mittaiseksi ja elää 20-30 vuotta.

Ikkunalaudallani virnistelee myös lihansyöjäkasvi Dionaea Musc, siis kärpäsloukku Magnus. Sisäoloissa Magnus selviää arjestaan perinteisesti yhteyttämällä ja runsaalla vesimäärällä, mutta tuurin käydessä nappailee kyllä myös kärpäsiä.

Ja kerrottakoon nyt sitten vielä, että seurassa laulan vain aseella uhaten - jos silloinkaan. Tiskiharja tosin muuttaa kaiken: pesuaine pölisee ja lautaset kiiltävät, kun eräässä kantakaupungin keittokomerossa raikaavat ikivihreät suomihitit.